2017/02/17

Karkkisadetta kaduilla

"Gorillaz - Doncamatic (feat. Daley)"

Keskiviikkoiltana tulimme tosiaan potkituiksi koulusta toisen vuositason toimesta.
Potkijaishäppeninki oli ihan ok, mutta ei mitään suuria riemunkiljahduksia aiheuttava. Musiikkiesityksiä, ryhmänohjausluokan kanssa suoritettavia tehtäviä ja erilaisten kunniakirjojen jakamista. Teemana oli taivas ja helvetti, joten tämä mustiinpukeutuja ilmestyi paikalle omana itsenään hieman rajumman meikin ja hiuksiin tehtyjen sarvisaparoiden kanssa. Jos Pihla luet tätä, kiitos paljon ideasta!
Tietynlainen kuppikuntamaisuus varjosti potkijaisia, mutta positiivisena asiana saatiin kuitenkin ruokaa. :'D
Oli ihan mukavaa olla paikalla, mutta en usko, että olisin loppujen lopuksi hirveästi mitään menettänytkään, vaikka olisin jäänyt istumaan tietokoneen ääreen loppuillaksi tai vaihtoehtoisesti mennyt töihin.

Penkinpainajaispäviä taas oli toista maata. Karnevaalihumun täyttämä päivä on ollut aina hauskaa seurattavaa ollessani ykkösellä ja kakkosella, joten odotukset olivat korkealla. Erityisesti nyt, kun oma vuositaso oli päätähtenä! Yaay!
Puhkuin intoa heti aamusta, sillä olin varma, että tästä päivästä tulee paras lukioaikanani. Niin kävikin - ei vähempää eikä enempää! Vieläkin kutittelee innosta. :')

Oma varustautumiseni penkkaripäivään oli alkanut tammikuussa. Olin suunnitellut asukseni tyylitellyn version japanilaisen Studio Ghiblin "Kikin lähettipalvelu" -elokuvan Jiji-kissasta. Mitä mainioin asu animaatioleffoista tykkäävälle kissafanille!

Kuvalähde
Asun tekeminen alkoi pohjana toimivan mustan jumpsuitin etsimisellä. Sopivanlainen löytyikin helposti Tori.fi:n kautta vain viidellä eurolla. Jumpsuitin koko oli täydellinen; hieman reilu minulle, joten alle mahtuisi lämmittävää vaatetta rekka-ajelua varten.
Tarvittavat kankaat häntää ja korvia varten löytyivät meiltä kotoa. Kangaskauppaan ei tarvinnut lähteä, joten säästin myös siinä. Äiti oli taas kiltti lupautuessaan auttamaan minua ompeluhommissa.


Suunnitelma ja korvan kaava, joiden pohjalta äiti osasi jatkaa. Jijillä ei ole valkoista hännänpäätä, mutta kuten sanottua, asuni oli tyylitety versio kissasta. Taiteelliset vapaudet sallittu!


Ja niin, tämä kuvastaa sitä, miten kaamea halu miulla on ollut piirtää. Jep, se on kuorma-auto ja kyllä, piirsin sen ihan itse. Äidillä oli turhan hauskaa tuon piirroksen nähdessään.

Penkkarikarkit ostettiin yhdessä koulun kautta. Teimme yhdessä yhden valtavan karkkitilauksen, jolloin makeisten kilohinta jäi todella edulliseksi (~kolme euroa). Pari kakkosta oli myös innostunut tilaamaan samalla itselleen halpaa mässyä. Mikäs siinä. x)


Karkkia tuli ostettua kahden kilon verran. Läjästä perheenjäsenten maistiaisiksi päätyi kourallinen. Penkkarikarkit eivät ole olleet koskaan tehneet erityisen hyvin kauppaansa meillä, joten sokeripommien haaliminen jemmattavaksi ei tuntunut fiksulta.

Kuka tahtoo karkkia tai karkista päähänsä? : D

Jo suunnitelmassa esille tullut kokonaisuuteen kuuluvan meikin jätin tarkoituksella melko yksinkertaiseksi. Meikkipohjan (johon lasken myös kulmat) lisäksi käytin rusehtavan sävyjä luomille ja tein suuret kissarajaukset.
Nenää en maalannut kissamaiseksi, koska en omista vedenkestävää eyelineriä tai kajaalia. Kärsin talvisin jatkuvasti pienestä nuhasta, joten nenä olisi ollut hyvin äkkiä nenäliinan jatkeena. Kuinka hehkeää.
Suunitelmiin kuului myös kaupungille lähteminen ajelun jälkeen, joten halusin pitää naamani melko normaalina.


Nemoa muuntautumiseni suureksi laitoveriksi pelotti paljon. Kauhistus kohosi toiseen potenssiin, kun ajelun jälkeen tulin Totoroksi pukeutuneen ystäväni Iinan kanssa pyörähtämään meillä ennen kaupungille menemistä.
Toinen kissamme Nappe taas ei ollut moksiskaan, vaan jatkoi uniaan omaan onnelliseen tapaansa.

Päivä alkoi yhteisellä penkkariohejlmalla koululla. Nauruhermoja kutiteltiin loistavilla sketseillä ja abivideolla, ryhmänohjaajat saivat läksijäislahjoja sekä musiikkiesityksille oli tilaa. Kaava oli perinteinen, ja ohjelma soljui eteenpäin aiemmilta vuosilta tutulla tavalla. Edes traditioksi muodostunut erään opettajan nuoruuden heviletin piikittely ei jäänyt puuttumaan! :'D

Joko menään, joko joko joko?
Sitten hippulat vinkuen ruokalan kautta pihalle rekkoihin kiipeämään. Autoja oli kuusi. Minä porukkani kanssa päädyin viimeiseen rekkaan. Se ei ollut lakanoiltaan mikään kuvauksellinen muihin verrattuna. Laknoiden kanssa oli ollut muutenkin melkoinen säätäminen (aka kukaan ei oikein tiennyt, mikä on mihinkin menossa). Myös kiire ideoiden puutteen lisäksi oli painanut niin ikävästi, ettei minua ollut niin kutsutuista kuvataiteellisista kyvyistäni huolimatta maalaushommissa näkynyt.
Meidän rekka jäi myös kaikista tyhjimmäksi, mutta se oli vain hyvä asia. Eipähän tullut liian ahdasta!


Äänekäs letka lähti kiemurtelemaan kohti keskustaa, jossa meitä odotti valtava määrä ihmisiä. En ole ikinä nähnyt kaupungin keskustaa niin täynnä väkeä! Katujen reunat olivat ihan tukossa. Talojen parvekkeilla sekä ikkunoissa oli ihmisiä katsomassa ajoa. Paikalla oli muutama poliisipartiokin valvomassa järjestystä. Ikähaarukka yleisössä oli vauvasta vaariin. Tuntui ihanalta, miten penkkarit kokoavat yhteen niin monelaisia ihmisiä riemuitsemaan yhdessä. Meille hurrattiin, taputettiin, vilkutettiin ja jaettiin kaikenlaisia suosionosoituksia. Oli miltei hämmentävää, miten kaikki olivat niin riemukkaalla tuulella! Karnevaalihumua kerrakseen, ihan älyttömän kivaa! ♥
Ja myönnetään, ihmisten heittäminen karkeilla suoraan päin näköä oli hauskaa. Erityisesti opettajia oli kiva pommittaa olan takaa koulun pihasta lähtiessä. Pieni sisäinen sadistini heräsi hetkellisesti kaikessa tohinassa, muahaha. ;) Toisaalta oli myös ihanaa nähdä lasten riemu (joita en tietenkään ampunut tahallisesti karkeilla, ei hätää) makeisia saadessaan.
Ajelun loppuvaiheessa lähellä nollaa oleva sää alkoi tuntua yllättävän kylmältä. Lavan metallireuna oli yllättävän kylmä, minkä takia tunto oli valahtanut pois käsistäni.

Absolutistin tapa juhlistaa lukion päättymistä juomalla; jätticappucino ei petä!
<3 p="">
Ajelun jälkeen minä ja Iina kävimme keskustassa juomassa kuumaa ja syömässä pullat. Rakastan erikoiskahveja ja laskiaispullakin maistuu aina. :3
Vaikka valtaosa lähtikin abiristeilylle, emme olleet ainoita paatista pois jättäytyneitä. Yhden luokkakaverin kanssa naurettiinkin, että me varmaan varastettaisiin pelastusvene ja melottaisiin Helsingin satamaan ensimmäisen tunnin jälkeen. XD
Risteily näyttäytyi minulle kalliina ja varsin epämiellyttävänä, joten oli selvää heti kättelyssä, etten lähde. Esiintyjä laivalla oli huono, kelluminen Itämerellä ilman pointtia on turhaa, en biletä tai kiertele baareja, tax free on hetkessä nähty ja vihaan (plus oikeastaan pelkäänkin) päihtyneitä ihmisiä. Ja tästä kaikesta pitäisi vielä maksaakin yli huntti... Tuollaiset opiskelijahäppeningit ovat syöpää.

Tähän loppuun johtopäätöksenä voin sanoa, että penkkaripäivä on sellainen, että sitä ei kannata abivuonna jättää missään nimessä väliin. Se on sellainen päivä, joka pitää päästä kokemaan itse! :3


Kiitos lukijoille!

4 kommenttia:

  1. Hmm, onnittelut valmistumisesta, vai miksikä sitä sanotaan... En tiedä lukiojutuista mitään. :D Mutta fiilis on varmasti hyvä siellä päässä.

    On muuten kans hauskaa miten penkkarit on suomalainen perinne... Kerrankin meillä on jotain järkevää mitä muualla ei ole! Tai no en järkevästä tiedä, mutta on se namusien nakkelu ihmisten päälle hyvä ilmiö. Ja pommitetuksi joutuminen, jos pitää omaa näkökulmaa antaa. Wikipediasta luin että joskus aikoinaan penkkareissa käytettiin menopelinä hevosiakin. :O Kivaa.

    Nemon ilme on mainio (voiko vaan kissaihmiset nähä sen?), iha sellane "MITÄ ihminen, MITÄ!?". :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ^^ Ei me ihan vielä valmistuttu, varsinainen valmistujais-/lakkiaispäivä on vasta kesäkuun alussa. Kontaktimuotoinen opetus koululla loppuu penkkareihin, eli tunneilla ei tarvitse enää istua (vaikka no, miulla on vielä yksi amk-tutustumishommeli maaliskuussa). Nyt pitäisi todella lukea ylioppilaskirjoituksiin, joiden toinen osa alkaa maaliskuun puolessa välissä. Myöhemmin keväällä edessä on sitten vielä pääsykokeisiin valmistautuminen...

      Jep, minusta on myös hauskaa, että meillä on tällänen oma perinne, jonka juuret juontavat lähes sadan vuoden taakse! Toivottavasti tätä perinnettä jatketaan vielä tulevaisuudessakin, sillä penkkariajelu tuottaa paljon iloa niin abeille kun karkkeja saavalle yleisöllekin. ^^

      Mietin kans, että näkeeköhän kaikki sen kauhun, mitä Nemon ilmeestä välittyy. :'D

      Poista
  2. Oi, ihana kuulla penkkaripäivästäsi! Tuo ihania muistoja omistani, oli kyllä yksi parhaita päiviä mitä olen kokenut. Kyllä se tunnelma on vaan niin ainutkertainen :D Todella hieno tuo asusi ja todella arvostan että itse tehty♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penkkaripäivä jää itselläkin varmasti pitkäksi aikaa sellaiseksi muistoksi, jota haluan vaalia. Tuollaista tunnelmaa tuskin pääsee uudestaan kokemaan - ainakaan opiskelun merkeissä. : D
      Ja kiitos! :3 En olisi todennäköisesti edes osannut mennä valmisasulla, kun pahemman luokan DIY-ihmisen vikaa minussa taitaa olla. :'D

      Poista