2017/02/01

Life Is Better Alive - Sonata Arctica @ Tanssisali Lutakko 18.1.2017

"Sonata Arctica - Don't Say A Word"

Kuvalähde
Keskiviikkona 18.1. pääsin nauttimaan suomalaisen melodisen metallin pohjoisesta helmestä. Kansainvälisestikin laajaa mainetta niittänyt Sonata Arctica julkaisi viime syksynä yhdeksännen levynsä, jonka tiimoilta osasikin odottaa kiertuetta kotikentällä. Sonaattorit ovat Lutakossa ennenkin monta keikkaa kajauttaneet, joten keikkapaikan kuuluminen rundiin oli miltei itsestään selvää.
Selvää oli myös, että minä ja Jani raahaisimme atherimme yleisöön muun hevikansan jatkoksi, koska molemmat bändin fanikuntaan lukeudutaan. Itse asiassa tuota herraa saa osoittaa sormella siitä, että kemiläisbändiin menin rakastumaan. :')
Keskiviikon keikka oli molemmille toinen sonata-keikka puolen vuoden sisään. Aiempi keikkahan oli Nightwishin lämmittelyveto Himoksella, mikä oli osa Sonata Arctican "Acoustic Summer Tour" -kiertuetta.


Päätin kokeilla huvikseni iskeä kaksi kuvaa naamastani vierekkäin. Toisessa aivan au nauturel versus illan keikkaehostus. Tuskin tarvinnee kertoa kumpi on kumpi. :'D
Ja jösses, vanhan kuolleen puhelimen seuraajassa on hyvä etukamera! Kolmisen vuotta uskollisesti palvellut Sony tuli tiensä päähän. Tykkäsin puhelimesta paljon, mutta olen jo päässyt sinuiksi Huaweini kanssa.

Tanssisalin ovilla kävi jälleen ilmi, että tässä kaupungissa ei osata jonottaa. Olimme paikalla kahdestaan suurimman osan ajasta, joten keskelle eturiviä pääseminen oli pommimvarmaa. Jonotussää oli mitä mukavin vuodenajan huomioiden, eikä kylmyydestä tarvinnut kärsiä. Tai sitten se johtui seurasta. x)

Illan aloitti etäisesti Stratovariukselta kuulostava power metal -kokoonpano Thunderstone. Ennen keikkaa olin kokeillut kuunnella maistiaisen bändistä, mutta biisit eivät olleet oikein puraisseet.


Teknistä soittotaitoa herroilla kuulosti olevan yhteen bändiin vähintään tarpeeksi, mutta biisien sävellykset olivat ennalta arvattavia. Se kävi ilmi myös keikalla. "Nyt tulee tilulilusoolo, kappas tulikin! Tästä lähtee kertsi, jooo..." Vaikka biisit eivät loistaneet erikoisilla rakenteillaan - eikä kaiken tarvitse edes olla niin avantgradea, älkää tajutko minua väärin - Thunderstone oli lämmittelijäbändiksi hyvä! Mukavaa kuunneltavaa pääesiintyjää odottaessa, ja soittotaidon lisäksi poppoolla oli esiintymistaito hyppysissään.

Sitten asiaan, Sonataaaa!  ;__;



Setti käynnistyi energisesti Closer To An Animalilla jatkaen Lifeen syksyllä julkaistun levyn biisijärjestystä noudattaen.
Olen edelleen sitä mieltä, että Life on The Ninth Hourin parhaimpia biisejä. Musiikista huokuva hyvä fiilis väreili Tanssisalin uumenissa. Hymy oli itselläkin herkässä ja lauloin onnellisena mukana. Uutta levyä on tullut kuunneltua ihan kiitettävästi, joten sanat olivat tallentuneet muistiin kuin huomaamatta.



Tallulahin ajaksi kehotettiin nappaamaan jotakuta kädestä kiinni. Onnistuu! Vaikka erobiisi onkin kyseessä, niin mikäs siinä herkistellessä. :')



Tunnelma oli jälleen intiimi eturivissä. Kanssayleisö oli kuitenkin melko vaisua. Monet yleisössä lauloivat mukana, mutta mitään suurempaa musiikin hurmion vietäväksi ajautumista ei ihmismassassa ollut havaittavissa.
Tultiin jälkeenpäin miettineeksi, että ehkä Sonatan yleisö on vähän no... rauhallisempaa sorttia. Esimerkiksi Oulussa kuvatun Live in Finland -keikkataltioinnin yleisö on suoraan sanottuna tylsää, eikä suosionosoituksia juuri jaeta.
Eikä keikkataltiointi ole edes pahin. Internetin ihmeellisestä maailmasta on löytynyt bändin livevetoja, jossa eturivin yleisö näyttää yhtä tympääntyneeltä kuin keskivertokansalainen maanantai-aamuna potenssiin kahdeksansataa. Käy sääliksi bändiä. Nämä herrat osaavat esiintyä ja bändillä on omaa lavakarismaansa, mutta se ei silti tartu yleisöön.




Keikan päätyttyä jäimme kyttäilemään, olisiko lavalla olleista settilistoista mahdollista saada yksi. Lavalla tosin ei näkynyt ketään, jota pyytää repäisemään lista irti.
No, sitten suunnitelma b täytäntöön. Omatoimisena naisena roikuin turva-aidan (joka Lutakossa on pikemminkin ranteenpaksuinen metalliputki) yli vatsallani repimään kohdallani ollutta Tonyn listaa parempaan talteen. Osa tavaroistani valahti lavan ja aidan väliin, enkä aivan yltänyt ottamaan teippiä toiselta puolelta. Epämääräisen "Jani auta" ähkäisyn ja yhteistyön saattelemana biisilista lähti mukaamme.

Itro ftw!
The Power of One oli kiva yllätys vanhemmasta tuotannosta. :3
Haaveilen silti, että bändi tekisi joskus keikan, jossa soitettaisiin Silence kokonaisuudessaan alusta loppuun. ;__;
Kuvalähde
Päästiinpä myös virallisempiin kuviin! Ollaan Tonyn ja Eliaksen (Tony kolmas vasemmalta, Elias toinen oikealta) päiden välissä. Riemukseni näytän jopa järkevältä. Näytän yleensä tälläisissä kuvissa typerältä, esim. sanomalehti Keskisuomalaisen Himoksen-keikan lehtikuvassa näytän sitruunalta. Jes. Enkä tasan linkkaa sitä kuvaa tähän todisteeksi. XD

Seuraavaksi Sonata-stopiksi muotoutuu vapunaattona Sonata Sinfonica. Oulussa järjestävä konsertti koostuu bändin klassiseksi sovitetuista biiseistä, joita esittää nokkamies Kakko yhdessä Oulun sinfoniaorkesterin kanssa.
Päähänpistosta toteutukseen; konsertin edulliset liput ja päiväreissun mahdollistava aikataulu saivat minut ja keikkaseurani innostumaan.

Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti