2017/02/15

Oliko se siinä?

"Carpenter Brut - Roller Mobster"

Tosi hölmö olo. En saa otetta oikein mihinkään. Edes päivä ei tunnu yhtään keskiviikolta, koska miulla on ollut vapaapäivä töistä. Väsyttääkin. Kuppi kahvia tekisi terää.

Lukio "päättyi" eilen, kun meillä abiturienteilla oli viimeinen kontaktiopetuspäivä. Ei sitä oikein osaa sisäistää, että huomenna alkaa lukuloma. Olen helpottunut, innoissani, haikea, väsynyt, hämmentynyt sekä vähhintäänkin kaikkea siltä väliltä.
Viimeinen viikko on koulussa ollut täynnä kaikenlaista. Ajatukseni ovat olleet koko ajan lähes täysin kiinni opiskelussa, josta suurinosa puheenaiheista ihmisten kanssa on muodostunut.
Lukion päättyminen ja kaikki siihen liittyvä tuntuvat minusta vaan niin isoilta asioilta. Ne olivat pitkään niin järjettömän kaukaisia asioita, mutta nyt niin lähellä!


Ylioppilaskirjoitusten ensimmäinen osa on ohi. Tämä varmasti on myös syynä siihen, että nyt tuntuu niin omituiselta. :'D
Kirjoitusneitsyys meni perjantaina äidinkielen tekstitaidon parissa.
Äidinkieli on ollut minulle lukuaineissa ominta maaperääni koko pienen elämäni, joten luotin osaavani (vaikka tekstitaito voi olla todella pirullinen tietyillä tehtävänannoilla). Siispä pänttääminen jäi hehkeästi viimeisen illan hommaksi. Tai ei se pänttäämistä ollut, vaan pikemminkin järkälemäisen Särmän selailua. Äikkää ei miusta voi oikeastaan lukea. Kyse on pikemminkin taitoaineesta.
Ylioppilaskoetta edeltävänä päivänä tärisin pitkin koulun käytäviä. Minulle on luonteenomaista jännittää asioita paljon, joissa haluan pärjätä - oli kyse sitten kokeesta, paikkaan x löytämisestä eksymättä tai vaikka epätavanomaisesta sosiaalisesta tilanteesta. Jännitän toki muutenkin vähän kaikkea, oon vähän hönttä sen osalta. :') 
Illalla eväsostoksilla ollessani taisin unohtaa koejännityksen Sokoksen itsepalvelukassalle - ja hyvä niin.
Koska kärsin piinaavista univaikeuksista joulun alla, pelkäsin, etten pysty nukkumaan jännitykseltäni. Toisin kävi, ja lähdin kohtaamaan haasteen aboutrallaa kahdeksan tunnin unien jälkeen. Tämähän meni kuin Strömsössä!

Tälläisellä varustuksella liikkeelle. Villasukat on must!
Koetilanne oli hämmentävä. Niin steriili tilanne numeroitune paikkoineen, teippauksineen, tarkkoine ohjeineen ja henkilöllisyyden tarkastuksineen. Tuntui hullulta istua yli kahdensadan muun ihmisen kanssa tekemässä tismalleen samaa asiaa, mutta silti niin erillisenä. Kenenkään välillä ei ole mitään kommunikointia. Loppujen lopuksi tulee olo, kuin olisi yksin omassa pienessä todellisuudessaan muiden ollessa vain heijastuksia jostain kaukaa, kenties rinnakkaistodellisuudesta.
Sain uuden tärinäkohtauksen lukiessani tehtäväantoja läpi, mutta sitten jännitys muuttui päättäväisyydeksi pärjätä. Koe oli lopulta kestävyyskoe. Vaatii yllättävän paljon kirjoittaa kolme kokonaista tekstitaidon vastausta putkeen! Ei uudestaan kiitos. XD Koen silti pärjänneeni jopa ihan hyvin ja odottelenkin kieli pitkällä ensi viikolla saatavia alustavia pistemääriä.
Olotilan ominaisuus kiteytyi kävellessäni salista ulos. En osannut muodostaa fiksuja lauseita ja aivot tuntuivat väsyneen pehmeiltä. Kuin olisin valuttanut ne viimeistä piirua myöten konsepteille salissa.

Ylppäriruljanssi jatkui alkuviikosta ruotsin ja englannin kuuntelujen parissa. Kuunteluissa tekstitaidossa koettua epätodellisuuden tuntemusta ja väsymistä ei ollut. Kyse oli kuitenkin paljon lyhyemmästä suorituksesta. Oman lisämausteensa ruotsin kuunteluun toi tekniset ongelmat (tekniikkakoulutusta valvojille, anyone?) ja tehtävävihkon virhe, jonka takia tältäkin abilta meinasi mennä yksi tehtävä kokonaan ohi.
Ruotsi meni silti englantia paremmin. Englannin kuuntelut ovat aiheuttaneet koko lukion ajan puistatusta, ja tulevat aiheuttamaan jatkossakin. Se olisi voinut mennä niin paljon paremminkin!
Pettymyksistä viis, tiistai-iltana pääsi hieman nollaamaan ja herkuttelemaan rakkaassa seurassa. :3 --juku miten kaikki paikat oli tukossa ystävänpäivän vuoksi!


Tänään illalla suuntaan vielä koululle katsastamaan meiningin potkijaisissa (tämä oli syy vapaapäivääni töistä). Jos meno ei äidy liian riehakkaaksi, voisin jopa hylätä suunnitlemani paikalta nopeasti liukenemisesta. :'D
Illan potkinnan jälkeen huomenna painetaankin sitten penkkiä ennen lukemaan lomille karkaamista!
Ehkä ehdin taas piirtämäänkin lukulomalla. Halu siihen olisi järisyttävän kova. Kaipaan kynien ja piirrustuspaperin tuoksua, kuminpuruja pöydällä ja syvää uppoutumista tekemiseeni.

Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti