2017/05/29

Kukaan ei kieltänyt piirtämistä

"Sonata Arctica - Revontulet"

Julkaistaanpa tämä postaus pois luonnoksista roikkumasta. : D

SonatA SinfonicA -reissun seurauksena Tony Kakko päätyi piirrustuspaperilleni. Halusin taltioida jotain tapahtumaan liittyvää, vaikka kuvaaminen olikin kielletty. No, miepä piirrän sitten! : D
Tarkan realismin sijaan lähdin toteuttamaan kuvaa rennosti tunnusomaisella särmikkäällä jäljelläni, josta ei sarjakuvahenkisyyttäkään puutu.

Piirroksen luonnos tuli tehtyä sängyllä loikoillen. Ei se ergonomisin asento piirtämiseen, mutta pöydän ääressä istuminen on välillä yliarvostettua. Ainakin yöllä.
Tosiaan, silloin kello oli jo niin paljon, että unirytmittömänkin ihmisen olisi ollut parempi olla jo nukkumassa, mutta tahdoin silti piirtää jotain omaa hetken. Olin tuonakin päivänä kyllä viettänyt tunteja kynä kädessä, mutta työjuttuja piirrellen.


Yöllinen kopiopaperille tehty luonnos rankan anatomiakorjailun ja pikaisen tussaamisen jälkeen. Näyttää suttuiselta, koska en luonnollisesti panostanut tussauksen laatuun tässä vaiheessa.
"Tussiluonnosta" piti myös suurentaa tietokoneella, koska se oli minusta aavistuksen verran liian pieni lopullista kuvaa ajatellen.

Sitten varsinaisen tussaamisen pariin kunnolliselle Cansonin vesiväripaperille.




Valmis lineart. Tästä tuli yllättävän skarppi jäljeltään. Missään ei ole mustesotkuja tai merkittäviä virheitä. Minusta on tainnut tulla hyvä tässä hommassa, vaikka itse sanonkin. : D


Seuraavaksi maalaamaan. Tässä kuvassa ollaan noin puolessa välissä maalaamisen suhteen.
Vesivärien kansa puuhastelua onkin ollut toisinaan ikävä, sillä viime kerrasta on viisi kuukautta aikaa. Jaiks.
Tavoittelin takin punaisesta sävystä mahdollisimman elävää, jossa valoisat kohdat olisivat selkeästi kirkkaampia lämpimän punaisia ja varjoon jäävät taittaisivat kylminä sävyinä enemmän siniseen. Suunnitelman toteutus ei onnistunut ihan tismalleen niin kuin ajattelin, mutta tulipa yritettyä. : D
Ihon oikean sävyn hakeminen oli myös haastavaa. En tahtonut siitä liian keltaista tai tummaa, koska se ei olisi vastannut Kakon todellista ulkonäköä.

Valmis työ näyttää tältä:


"T. Kakko - SonatA SinfonicA", työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn erikokoisia vesivärisiveltimiä, Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri ja parissa yksityiskohdassa myös Derwent Inktense -kynät. Työ on toteutettu Cansonin Watercolour 250g -vesiväripaperille ja on kooltaan 20 x 26 cm.
Olen itse tyytyväinen lopputulokseen. Kohde on tunnistettavissa, ja samaan aikaan oma tyylikin näkyy kuvassa. (:



Ja tämän nähtyäni putosin penkiltä. Tuhrun kohde oli nähnyt tekeleeni ja olipa herra jättänyt kommentinkin kuvaan Instagramissa! Iiiiks. ;__;
Arvostan kovasti, että varmasti lukuisia fanitaidekuvia kohtaava kiireinen muusikko oli käyttänyt aikaansa ja kommentoinut, koska tuo on näin piirtäjän näkökulmasta parasta mitä voi tapahtua.

Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti