2017/05/31

Toukokuuta

"Kent - Tennsoldater"


Lienee pienen kuulumispäivityksen aika.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen jatkunut hillitön kiire on onneksi tuntunut hieman rauhoittuvan. Tosin paino sanalla hieman. :'D
Elin siinä uskossa, että kiire loppuu kirjoituksiin, mutta kuten täällä tulin turinoineeksi, eihän siinä käynyt niin. Huhtikuussa tunnit meinasivat monta kertaa loppua kesken. Se oli hullua, mutta samalla kohtasin todella mukavia asioita. Olen niistä kiitollinen. Nyt toukokuussakin kalenterissa on ollut yhtä lailla kaikkea kivaa, joita on pakko purkaa teille lukijoillekin.

Kuun puolen välin paikkeilla suunnattiin Rovaniemelle poikaystävän porukoille kyläilemään. Reissu oli jälleen mainio.

Nemo olisi ilmeisesti tahtonut mukaan. :'D
Normaalista poiketen hyppäsimmekin Helsinkiin menevään bussiin, sieltä junalla pitkin Kehärataa Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja lentäen Rovaniemelle. Matkustusyhdistelmä kokonaisuudessaan oli istumalihasystävällisempi mitä bussi ja tunteja junaa nopeampi.
Reissun seurauksena saan viivata yli yhden asian haavelistaltani; olen matkustanut lentokoneella ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja se jos mikä oli siistiä!
Jo pelkästään lentokentän tunnelma oli ihanan lähdöntäyteinen, saati sitten kun pääsi koneeseen. Olo oli niin epätodellinen, kun kone irtosi kiitoradasta ja nousi ilmaan. Olisin halunnut hihittää innostuksesta penkissäni, mutta se olisi näyttänyt vähintäänkin outona kanssamatkustajien silmissä. Siispä hymyilin vain leveästi, pidin mölyt tiukasti mahassani ja ihailin alla pienevää maisemaa.


Rovaniemen-reissuun kuului muun muassa keilaamista, hyvin syömistä, leffojen ja Euroviisujen tujottelua (10. vuosi putkeen, kun katsoin viisut, huhhuh!), ja nukkumista. Nukuin varmaan kaikki univelkani pois, kun torkahtelin milloin minnekin, vaikka nukuin hyviä ja pitkiä yöunia. Teki hyvää, uni on paras stressilääke.


Juhlistimme porukalla myös valmistumistani etukäteen. Olin niin otettu kaikesta, että taisin olla vähän enemmänkin sykkyrällä kakkulapio kädessä heiluessa. : D En ole tottunut mihinkään tälläiseen. Enkä varmasti osannut välittää kiitollisuuteni määrää verbaalisesti. Tuolla oli ihan hurjan iso merkitys miulle.
Herkut olivat todella hyviä, ja sainpa tuon kakkukoristeenkin mukaani.

Kalenterissa on jo seuraava Lapin-reissu merkattuna, mutta sitä saa odottaa tovin. Siitä kuitenkin tulee jotain erityistä, että tuskin pysyn pöksyissäni! :3

Sain ensimmäistä kertaa elämässäni graafiseen suunnitteluun liittyvä töitä! Vaikka joskus teinkin päätöksen, etten muuta harrastustani edes pienimuotoiseksi työksi, halusin tarttua tilaisuuteen. En ahneuttani, vaan kokeillakseni, mitä tästä voi seurata. Uudenlaista kokemusta ainakin, koska olen auttamatta täysi keltanokka silloin, kun homma muuttuu astetta vakavammaksi ja tehtävänä on suunnitella jotain kaupalliseen tarkoitukseen kelpaavaa särmikkäiden fantasiaheppojen sijaan.
On myös mukavaa huomata, että joku haluaa tarjota minulle vastineeksi työstä muutakin kuin mainetta ja kunniaa. Mitä olen aihetta seurannut, tuntuu että luovissa hommissa vitsaus on palkattomuus - ainakin jos sinulla ei ole alan tutkintoa tai mittavaa kokemusta. Liian usein ihmset unohtavat, että se niin kutsuttu "maine ja kunnia" ei maksa kenenkään puhelinlaskua tai vuokraa.
Mahtava aussitubettaja Josiah Brooks tekikin aiheesta havainnollistavan videon.

Vastaavasti ensimmäinen oikea pitkä työsuhteeni tuli päätökseen viime viikonloppuna. Heti kahdeksannen luokan alun jälkeen arkeeni tuli töissä käyminen koulun ohella. Se oli uutta ja outoa, ikää kun miulla oli tuolloin vasta 14 vuoden verran. Nyt, noin viisi vuotta myöhemmin, 19 vuotiaana ja lukiosta valmistuvana abiturienttina, aikani tuossa työpaikassa on tullut päätökseensä. Kieltämättä aika haikea fiilis.
Opin vajaan viiden vuoden aikana valtavasti mm. työelämän pelisäännöistä, omien aikataulujen organisoinnista sekä ulkotyön plussista ja miinuksista. Noita oppeja niin nuorena ei olisi varmasti muualta saanutkaan.

Ammattikorkean pääsykokeisiin pänttääminen alkaa olla loppusuoralla.
Sisällä lukeminen ei ole kauniina kesäisinä päivinä napannut, joten olen raahannut ahterini lähiseen rantaan ja istunut rantakalliolla lukemassa. Vaikka rannalla oleva puistoalue on suosittu erityisesti lämpimällä ilmalla, tuo kohta rannasta on ollut ihanan rauhallinen paikka - siis loistava opiskeluun. Digitaalinen pääsykoemateriaali on kulkenut helposti puhelimessa mukana.


Huomenna opit laitetaan testiin ensimmäisen pääsykokeen muodossa (jänskättää, tuo kun on se tärkein) ja ensi viikolla on vielä kaksi edessä.
Jos ihan rehellisiä ollaan, haluaisin pikakelata itseni ensi viikon perjantai-iltaan, jolloin kaikki on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.


Ja vielä tämä. Järjestelmäkamerani hajosi viime sunnuntaina lopullisesti. Objektiivivirhettä ei pysty itse korjaamaan, vaan rakkine pitäisi viedä huoltoon ja pahimmassa tapauksessa ostaa uusi putki kaveriksi. Kameralla on tosin jo ikää (~4,5v), niin en nää huollattamisessa mitään ideaa, vaan pitänee sen sijaan hommata uusi kuvasväline jossain vaiheessa. Siihen asti kitkuttelen puhelimen kameralla, joka onneksi on enemmän kuin kelvollinen puhelimen kameraksi.

Tälläistä tänne tällä kertaa, tulipas jälleen vallan innostuttua kirjoittamaan! :'D

Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti